perjantai 15. kesäkuuta 2018

#158 ULKOKAUDEN AVAUS & PUHDAS RATA - KISAPOSTAUS

Toukokuun alussa oli kauden viimeiset estekilpailut. Olin ilmottautumislistojen tullessa laittanut luokaksi 50cm, koska ajattelin sen olevan minulle ja Trudylle hyvä luokka. Keskiviikon tunnin jälkeen luokka vaihtui kuitenkin 70cm korkeuteen. Tunti sujui tosi hyvin ja päästiin hyppäämään vähän korkeampaa mitä normaalisti. Trudy oli läpi tunnin hyvä ratsastaa ja saatiin paikatkin esteille ihan mukavasti. Ja se mistä olen vieläkin ihan tohkeissani - laukat vaihtuivat jokaisella esteellä, millä pitikin! 


Kisa-aamuna sain nukkua vähän pidempään, koska oma luokkani alkoi vasta yhden aikoihin ja ratsastin viimeisenä. Aamupäivä sujui hyvin ja pääosin katselin vain muiden ratoja. Trudylla meni yksi ystäväni ennen minua, joten pääsin kiipeämään valmiiksi verkatun ponin selkään. 

Aloitettiin verkka ravailemalla ympyröitä ja muita kiemuroita. Trudy tuntui ihan hyvältä jo alusta asti. Säätelin aika paljon ponin ravia, välillä annoin sen ravata kunnolla isoja askelia, mutta otin sitä myös kiinni, pienemmille askelille. Ympyröillä Trudy taipui ihan kivasti ja oli ohjan ja pohkeen tuntumalla. 
Jatkettiin verkkaa ottamalla laukkaa, pääosin kevyessä istunnassa. Trudy eteni ihan mukavasti, mutta itse en jotenkin yhtään osannut istua siellä. Onneksi sain laukasta sellauista, että se eteni, koska jos poni jää liian etanaksi, tietää jo ettei hypyistä tule mitään. 


Aloitettiin verkkahypyt n. 50cm korkuisista esteistä. Tultiin se este pari kertaa. Tultiin molemmat hypyt tosi pohjaan, enkä oikeen löytänyt hyvää paikkaa. Estettä nostettiin vähän ja tultiin uudestaan pari kertaa. En vieläkään löytänyt hyviä paikkoja, joten hypättiin esteet tosi läheltä. Trudy nyt hyppää kuitenkin aika paljon yli, niin puomit pysyivät ainakin korokkeilla. 

Loppuun tultiin muutama kerta vielä 70cm pystyä, joka sujui vähän paremmin, kuin pienemmät esteet. Tultiin edelleen pohjaan, mutta hypyt olivat selkeästi parempia loppuun. Koko verkan sain kuitenkin rytmin pidettyä tasaisena, joka tietenkin auttoi itse kilpailuradalla. Ennen omaa vuoroani jouduin seisomaan aika pitkään. Kun sitten tuli vuoroni, Trudy tuntui jo täysin kyllästyneeltä, kun oli joutunut seisomaan aika pitkään. 


Ravasin ennen lähtömerkkiä ympyröitä ja nostin muutaman kerran laukan, jotta tiesin Trudyn olevan avuilla. Poni toimi siirtymisissä ihan kivasti, vaikka olikin seissyt pitkään. Sain lähtömerkin, tervehdin tuomaria ja nostin laukan.

Kun lähestyin ensimmäistä estettä, pidin vain mielessäni lauseen, jonka yksi ystäväni oli sanonut minulle aikaisemin kisaviikolla. "Se menee niistä esteistä yli vaikka väärinpäin". Kunhan en liikaa ratsastanut ja vaatinut ponilta liikoja, kaikki sujuisi hyvin. 



Ensimmäiselle esteelle tultiin hyvässä laukassa ja paikka asui myös hyvin. Trudy hyppäsi ongelmitta myös toisen esteen, jota alkuun vähän epäilin, koska se oli vähän vinosti yleisöön päin. Olisin voinut ratsastaa vähän vähemmän jalalla tuon ensimmäisen suhteutetun linjan, mutta halusin vaan varmistaa, että poni menee yli. 
Kolmas ja neljäs este oli suoralla linjalla. Kolmannelle oli suhteellisen tiukka käännös ja onneksi sain pidettyä laukan kakkosen jälkeen samana, koska muuten käännös olisi ollut vaikea. Kolmosesta yli puhtaasti. Neljännelle tuli yksi radain parhaimmista hypyistä ja taisi estekkin olla korkein, mitä radalta löytyi. Se oli siis okseri, joka ylitettiin moiteettomasti. 

Tultiin todella pohjaan tälle esteelle, mutta onneksi poni pelasti!
Viides ja kuudes este oli suora linja, joista jälkimmäinen oli okseri. Tultiin vitoselle ihan hyvin, mutta siihen tuli vähän hassu hyppy. Ennen seuraavaa hyppyä sain laukan kuitekin kuntoon ja puhtaasti yli. Perusradan toiseksi viimeinen este tuli aika nopeasti edellisen jälkeen, mutta saatiin siihenkin ihan ok hyppy. Viimeiselle esteelle lähestyttiin vähän kiemurrellen, mutta hyvä hyppy ja yli puhtaasti. 

Perusrata puhtaasti, joten pääsimme toiseen vaiheesen! Ensin ajattelin, että ratsastan sen ihan rauhassa, mutta poni tuntui hyvältä, joten annoin sen laukata vähän enemmän. Toinen vaihe koostui viidestä esteestä, joille pystyi tekemään kaikenlaisia mutkia. Ratsastin suhteellisen isot tiet jokaiselle, mutta tiukoissa mutkissa yritin ainakin kääntää vähän pienemmän reitin. Trudy kuitenkin staraili ja hyppäsi jokaisen esteen kiltisti. Kerran tultiin todella pohjaan ja kerran laitoin sen hyppäämään kaukaa, mutta poni onneksi hoiti tilanteet! 

Jäin vähän suuhun kiinni, kun Trudy päätti ottaa hieman pidemmän loikan.
Tuloksena siis 0-0 rata, johon olen super tyytyväinen. Trudyn ja mun yhteinen ensimmäisen 70cm luokka ja heti puhtaat radat, vaikka edellisenä päivänä oma usko meinasi loppua. Aikaani en muista, jotain päälle 30 sekuntia. Myöhemmin sain kuulla, että jäätiin sijoituksesta alle sekunti! Eli hyvin meni ja voin olla super tyytyväinen ennen kaikkea Trudyyn! Rata oli varmaan parhain, mitä ikinä ollaan menty. Kisat tosin varmaan jäivät meidän viimeisiksi, koska alan olemaan pitkä ponille. Nyt vähän katsotaan, että päädynkö vielä joskus Trudyn selkään.

Kuvista kiitos Roosalle! (Instagram @haavanesko)

Essi

perjantai 4. toukokuuta 2018

#157 TAPAHTUMARIKAS HUHTIKUU JA UUSIA OIVALLUKSIA

Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella. Tai ainakin kuukausi tuntuu ikuisuudelta. Kokeet painaa ja koulusta on muodostunut ehkä pientä stressiä, kun viimeisiä kokeita ollaan tekemässä. Koko toukokuu on täynnä kokeita, joten saa nähdä, kuinka paljon postauksia tänne ilmestyy. 

Kuitenkin, ratsastuksien osalta on sujunut todella hyvin. Trudy on ollut parempi, mitä se on ikinä ollut mun kanssa. Ollaan tehty paljon uusia asioita ja poni on oivaltanut uusia juttuja. Kävimme meidän ensimmäisessä yhteisessä kouluvalmennuksessa huhtikuun alussa. Se avasi omaa ratsastustani tosi paljon. Sen jälkeen poni on ollut ihan huippu, kun itse sain lisää ohjeita ratsastamiseen. Löydettiin valmennuksen jälkeen niin sanottu yhteinen sävel, joka on ollut aika ajoin vähän kadoksissa.
Kiitos kuvista Ava & Nonna!

Valmennuksen tuli pitämään Kiloon Rosali Kivitie ja tykkäsin itse hänestä paljon! Rosali painotti tosi paljon käsien kantamisen tärkeyttä, joka oli tosi hyvä, koska Trudyn kanssa mulla jää kädet usein tosi alas. Tehtiin kolmea erilaista tehtävää, kuten laukkaympyröitä, raviväistöjä ja neliöllä käyntiä. Kun sain kuulla raviväistöistä, kauhistuin ja minusta tuntui, että sinne menee se hyvä fiilis ratsastaa. Trudy ei osaa väistöjä vielä mitenkään täydellisesti, enkä minä osaa vaatia siltä niitä oikealla tavalla, sen takia raviväistöt ei todellakaan ole mikään suosikkitehtäväni Trudylla. 

Trudy kuitenkin yllätti ihan täysin. Jo alusta alkaen se teki super hienoja väistöjä ja saatiin paljon kehuja! Itse jään nojaamaan helposti eteen, mutta Rosali muistutti siitä monta kertaa ja näin löysin asennon, jossa minun pitäisi olla. Valmennuksen jälkeen raviväistöt ovat sujuneet paljon paremmin ja olen saanut pidettyä Trudyn paljon paremmin tuntumalla. 



Ilmottauduin melkein heti valmennuksen jälkeen koulukisoihin 15.4., Trudyn ja mun ensimmäiseen Helppo B luokkaan. Kisoja edeltävä tunti meni tosi hyvin. Jo alusta alkaen poni oli hyvin tuntumalla ja kevyt kädelle. Erityisen tyytyväinen olen tuon tunnin laukannostoihin, jotka opettajan ohjeiden avulla saatiin hyviksi. Jokaisessa nostossa Trudy pysyi hyvin pyöreänä ja tuntumalla, eikä lähtenyt viskomaan päätään. 

Alkuun olin tosiaan menossa taas Cn, mutta vaihdoin luokan B:hen, koska syksyllä en todennäköisesti pääsisi Trudylla enää menemään. Oma pituus tulee vastaan, heh. Onneksi nyt voin silti ratsastaa ponilla vielä hyvillä mielin ja miettiä syksyn ratsasteluja myöhemmin. 


Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen kisoihin. Verkka sujui ihan hyvin ja poni oli kivasti menossa. Hevospuolen opettaja auttoi jonkin verran verkassa, vaikka muuten se olikin aika itsenäistä. Tein alkuun paljon pysähdyksiä ja isoja ympyröitä, käynnissä ja ravissa. Ne meni aika hyvin molemmissa askellajeissa. Tein myös muutamat ravilisäykset. 
Laukkaa otettiin opettajan avulla, koska se on tällä hetkellä meidän yhteinen sellainen ongelma. Jään itse helposti niin eteen, jolloin painoni ei jakaudu tasaisesti satulaan. Ehkä siitäkin pääsen joskus eroon. Laukat meni kuitenkin molempiin suuntiin hyvin, joten lähdin radalle hyvällä mielellä. 


Rata sujui ihan ok, vaikka tulikin pari rikkoa omista virheistäni. Prosentteja silti jopa 59.4% ja 3/6! Jäätiin juuri sijoitusten ulkopuolelle, mutta toiseksi tulleeseen eroa oli vain 0,6%, eli pienestä se jäi kiinni. Olen tyytyväinen radan laukkaosuuksiin, vaikka oikeassa laukassa tuli pari raviaskelta. Käyntiosuudet ja pysähdykset eivät sujuneet taas yhtään, kun Trudy alkoi viskoa päätään, eikä ollut yhtään tuntumalla. Ne jäi ärsyttämään tosi paljon, koska ilman tuota pään viskomista oltaisiin saatu enemmän pisteitä. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, olihan tuo vasta mun toinen Helppo B rata. Ei tuo Kn.Special kuitenkaan eroa paljoa C:stä, mutta siinä aletaan vaatia jo peräänantoa ja hyvää muotoa. Kisoista jäi kuitenkin hyvä fiilis!





Huhtikuun puolessa välissä pääsin myös menemään Claudialla, joka oli ihan kiva. Olin itse tosi hukassa sen selässä, kun olen koko kevään mennyt pelkällä Trudylla. Claudian kanssa laukka sujui hyvin ja sain ratsastettua sitä kivasti tuntumalle. Poni oli loppuun tosi rento ja hyvä ratsastaa! 

Kausi lähenee loppuaan ja enää jäljellä on muutama tunti. Toivottavasti päästään tekemään vielä jotain kivaa. Trudyn kanssa treenailut ei varmaan jatku enää syksyllä. Mun pituus tulee vastaan, joten on ponille ja oman kehityksen kannalta parempi, jos siirryn isompaan. Ei Trudy toki vielä ihan poissuljettu ajatus ole. 



 Essi

lauantai 31. maaliskuuta 2018

#156 HYVÄ, PAREMPI, PARAS - ESTEKILPAILUT

Sunnuntaina 18.3. pääsin pitkästä aikaa estekilpailuihin Trudyn kanssa. Olemme hypänneet tänä vuonna vasta pari kertaa, joten päädyimme opettajan kanssa 50cm luokkaan, joka oli ihan sopiva mulle ja Trudylle. Odotin kisoja positiivisella mielellä, koska saman viikon hyppytunti meni hyvin ja päästiin hyppäämään kaikki esteet ihan kiitettävästi. 

Kisa-aamuna en jaksanut panostaa oikeastaan mihinkään. Pesin vain suitset ja suojat nopeasti, omat ratsastusvaatteet olivat samat,, joita pidän aina tunnilla ja valkoisista housuista tai huovasta ei ollut tietoakaan. Ponin harjasin kuitenkin extra huolellisesti, joten se riitti itselleni. Näytettiin silti ihan järkeviltä.

Kuvista iso kiitos Nellille!

Aamulla olin myös rakentamssa ja kävelemässä radan, joka oli tosi helppo ja simppeli. Ennen omaa verryttelyryhmääni oli ristikkoluokka, joten ehdin hyvin laittaa itseni ja Trudyn kuntoon. Ponille varusteet päälle ja sitten maneesille. Nousin siellä selkään ja säädin jalustimet sekä kiristin vyön. Sitten lähdin uralle kävelemään pitkin ohjin. 

Tehtiin aika perus nopea verryttely. Trudy tuntui super jäykältä alkuun, mutta parani vähitellen. Ravissa sain käskeä sitä pari kertaa vähän napakammin eteenpäin, koska tiesin jo, että jos se ei liiku niin hypyt ovat täysi katastrofi. 
Aloitettiin verkkahypyt ristikoilla, jotka nostettiin lopuksi pystyiksi.Ristikoille ei sujunut ollenkaan ja ei saatu niille yhtään onnistunutta hyppyä. Pystyille keräsin itseni ja aloin oikeasti ratsastamaan. Silloin sujui paljon paremmin. Verryttelyn jälkeen yksi tyttö hyppäsi vielä ristikkoluokan, jonka jälkeen esteet nostetiin ja oli vuoroni aloittaa rata.




Ennen kuin aloitin, kerrottiin yleisölle mikä luokka kyseessä, miten se arvoidaan ja muuta vastaavaa. Kun tuomari ja ratahenkilökunta olivat valmiina, sain aloittaa. Tervehdin tuomaria ja nostin vasemman laukan. Ensimmäiselle esteelle lähestyttiin täyskaarron tyylisesti, jota alkuun vähän epäilin. Sain Trudyn kuitenkin hyvin kääntymään ja ihan hyvä hyppy ykköselle. Toiselle esteelle tultiin vastalaukassa, koska en viitsinyt sitä enää ahtaassa tilassa ruveta vaihtamaan. Yli kuitenkin puhtaasti. 

1.
3.
Kolmannelle esteelle tuli isompi kaari, jossa ehdin hyvin korjata laukan myötälaukaksi. Kolmoselle tuli mielestäni hyvä hyppy ja se tuli hyvään paikkaan. Neljännelle oli sitten vähän enemmän ongelmia, kun kuvaaja seisoi esteen vieressä. Trudy ensin oli jo kieltämässä, mutta olisi jäänyt ärsyttämään tuollainen turha kielto. Sain ponin kuitenkin esteestä yli, vaikka se olikin sen mielestä vähän jännittävää. 

4.
5.
Viidennelle esteelle tuli vähän kiire vaihtaa laukka, mutta sain sen vaihdettua. Opettajan ohjeella sain itseni rennoksi, joten siihen tuli paljon rennompi ja parempi hyppy. Trudy ylihyppäsi jotenkin kaikki esteet, vaikka selkään se ei tuntunut siltä. Kutos estettä vähän pelkäsin, että meneekö poni ohi siitä, koska verkassa se yritti koko ajan puskea vasemmalta ohi. Muistin kuitenkin pitää ulko-ohjan kädessä ja pohkeet kiinni, joten mentiin yli ihan mallikkaasti. 

8.
Seiskalle tulio sellainen ihan ok hyppy. Jäin vähän liikaa ehkä ulko-ohjaan kiinni, mutta muuten hyppy meni hyvin. Radan viimeiselle esteelle tuli hassu hyppy, kun en ollut jotenkin yhtään varma mistä Trudy ponnistaa. Yli kuitenkin puhtaasti, joten saatiin meidän toinen puhdas 50! 

Luokka oli Clear Round, joka tarkoittaa, että kaikki radan puhtaasti selvittäneet saavat ruusukkeen. Tuomari tuli kättelemään ja kiinnitti turkoosin ruusukkeen Trudyn suitsiin. Kun kaikki olivat palkittu, teimme vielä kunniakierroksen oikealle. Olen tyytyväinen tuohon rataan, vaikka ei se mikään paras ollut. Parempi kuitenkin kuin syksyn kisoissa, joten kehitystä on tapahtunut! Jos seuraavissa estekisoissa tulisi se paras rata näistä kaikista?



Kisojen jälkee vein Trudyn talliin, otin siltä varusteet pois ja harjasin huolellisesti läpi. Loppupäivä meni oikeastaan kuvaillessa muiden ratoja. 
Sunnuntaina 1.4. jatketaan Trudyn kanssa kouluvalmennuksen merkeissä, kun päästään Rosali Kivitien tarkan silmän alle treenaamaan. Toivottavasti sieltä lähtisi mukaan uusia vinkkejä omaan ratsastukseen. 

Essi

tiistai 27. maaliskuuta 2018

#155 HORSE FAIR 2018 - UNOHTUMATON VIIKONLOPPU!

Nyt on kulunut muutama viikko uuvuttavasta, mutta super kivasta messuviikonlopusta. Tämän vuoden kolmen päivän GoExpo-messut olivat kyllä ihan parhaimmat messut, joilla ole koskaan ollut. Olin siis itse kaikkina kolmena päivänä messuilla ja joka päivä ihan alusta loppuun! Kiitos Nonnalle, joka jaksoi olla mun kanssa jokaisena kolmena päivänä ja Heidille ja Ranialle hyvästä seurasta. Viikonlopun jäljiltä olin super väsynyt, joten eipä ollut ihme, että sunnuntai-iltana nukahdin jo ennen yhdeksää...

Postauksen kaikki kuvat ovat itse ottamiani!
Lähdin perjantaina 2.3. Helsinkiin suoraan koulusta, sillä pääsin jo yhdeltätoista. Pasilassa olin puoli kahdentoista jälkeen. Messujen auettua, kävin hakemassa bloggaajapassini lehdistökeskuksesta. Ensimmäisenä tarkoitukseni oli mennä katsomaan infolavalle Suvililjan kuvan muokkaus -luentoa, mutta jäin Outdoor-messujen puolelle juttelemaan Intiaanisokeri-yrityksen pisteelle yhden miehen kanssa urheilijoiden palautumisesta. En siis kerennyt infolavalle. Nonna ja Rania tulivat kahden aikoihin Pasilaan, joten silloin sain itselleni seuraa.
Perjantaina ehdittiin käydä hyvin kiertelemässä expoa, syödä ja katsoa ohjelmanumeroita. Erityisesti pidin valjakkoajonäytöksestä, jossa kerrottiin tarkasti ja selkeästi lajista. Itselleni tuo numero oli mielenkiintoinen, kun en lajista oikein mitään aikaisemmin tiennyt. 

Messuilta ei vielä perjantaina tullut ostettua mitään, paitsi ruokaa. Ja karkkia tuli kuitenkin mukaan aika paljon, kun näytteilleasettajilla oli niitä tarjolla. OLi todella kiva messupäivä, joten odotukset olivat korkealla seuraaville päiville.



Lauantaina tulin messuille heti aamulla, ja kävin viemässä oman takkini Lehdistökeskukseen, kuten muinakin päivinä. Se oli muuten pelastus, että ei tarvinnut kantaa takkia koko aikaa mukana! Kierreltiin Nonnan ja Heidin kanssa expo-aluetta enemmän, kuin perjantaina ja Hevarin pisteeltä mukaan tarttui pussi heppanameja, joille hintaa oli vain kaksi euroa! Samasta pussista olen maksanut aikoinaan seitsemän euroa, joten tuo oli super hyvä tarjous. 

Toisena päivänä messuilla päädyttiin katsomaan rotukavaldi ja kaikki päivän esteluokat. Varsinkin Prix de Biofarm -estekilpailu, jossa suomenhevosratsukot kilpailivat metrin korkeudella, oli mielenkiintoista seurattavaa. 
Lauantaina oli myös odotettu blogigaala,jossa palkittiin vuoden 2017 parhaat hevosblogit. Itse olin myös ehdolla kategoriaan Vuoden ratsastusblogi, mutta voittoa ei tällä kertaa tullut. Kilpakumppanit olivat todella hyviä ja arvostan sitä superisti, että olin kolmen parhaan joukossa!
Illalla olimme enemmän Outdoor-messujen puolella kokeilemassa kaikkea uutta ja täytyy todeta, että olimme aika hyviä varsinkin tenniksessä. 




Viimeinen messupäivä 4.3. alkoi itselläni yhdentoista jälkeen. Kaverini olivat olleet messuilla jo yli tunnin, joten kävimme syömässä heti, kun tulin paikalle. Ruokaan meni viikonloppuna ihan liikaa rahaa, kun kävimme joka päivä Hesburgerissa syömässä kerran. 

Viimeiseltä päivältä jäi erityisesti mieleen nuorten 4-vuotiaiden ja 5-vuotiaiden esteklinikka. Oli kiinnostava nähdä, kuinka eri tasolla eri ikäiset hevoset ovat. Anna Kärkkäinen kertoi ja selosti numeron kiinnostavasti. 
Päivä kului lähinnä Outdoor-messujen puolella, mutta esimerkiksi suurinosa esteluokista tuli katsottua. Neljän aikoihin minulla oli odotettu haastattelu, jossa haastateltiin minua ja kahta muuta hevosbloggaajaa. Harmittaa vain todella paljon se, että haastattelun takia päivän kiinnostavin esteluokka jäi näkemättä - ponit vs kenttähevoset. Meitä pyydettiin tulemaan jo melkein tuntia ennen haastattelua "harjoittelemaan", mutta eihän siellä mitään tehty. Istuttiin vain ja siksi harmittaa, että tuo kaikista kiinnostavin luokka, missä kilpaili myös kaverini, jäi näkemättä. 

Messujen viimeisillä minuuteilla käytiin vielä Nonnan ja Heidin kanssa pelaamassa tennistä, kuten jokaisena muunakin päivänä! 

 

Kokonaisuudessaan messuviikonloppu oli todella onnistunut. Lompakko keveni oikeastaan vain Hesburgerin kassalle, joka oli perjaatteessa hyvä juttu. Ei ainakaan tarttunut mitään turhaa sälää mukaan. Yhden huovan ostamista salaa harkitsin pitkään, mutta se oli jo mennyt, kun viimeisenä päivänä kävin katsomassa, eikä niitä ollut enään lisää. Pitäisi vaan ostaa kerralla eikä jäädä miettimään liikaa, hehe. 
Ensi vuonna aijon todellakin hakea bloggaajapassia uudestaan. Toivottavasti silloinkin messuista tulisivat yhtä ikimuistoiset.  

Essi

maanantai 5. maaliskuuta 2018

#154 TÄYDELLISIÄ RAVIVÄISTÖJÄ KOHTI

Ystävänpäivänä 14.2. (postaus tulee siis vajaa kuukauden myöhässä, hups) minulla oli kauden seitsemäs tunti. Kyseessä oli siis helmikuun toinen tunti. Edellisellä viikolla Trudy oli ihan hyvä, sillä meni vain hermot väistöihin, joten niistä ei oikein tullut mitään. Poni viskoi päätään, ei keskittynyt ja se ei tuntunut edes jaksavan yrittää. Seuraavan tunnin aiheeksi jäi siis taas väistöt ja päästiin kokeilemaan niitä vauvaponin kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla ravissa! 

4.1. C Nonna
Tuntini on siis aina keskiviikkoisin kello 17, joten tulin tallille neljältä. Listat eivät olleet vielä tulleet, mutta tiesin silti, että menen Trudylla. Olenhan minä kohta senkin otuksen kanssa treenaillut kohta kuusi kuukautta. Aika menee niin nopeasti! 
Ennen tuntia meillä on muutaman ryhmäläiseni kanssa tapana jakaa viikon kuulumisia ja siinä meni taas se 30 minuuttia. Puolelta aloitin Trudyn harjaamisen ja se oli yllättävän kiltisti. Aikaisemmilla viikoilla se on ollut täys nirppanokka kaiken suhteen. Vatsan alta ei saisi harjata, jalkoihin ei saa koskea ja muuta. Nyt kuitenkin poni antoi tehdä kaiken ihan kiltisti. 

Varustin ponin ja laitoin omat varusteet päälle. Päätin tällä kertaa jättää raipan talliin ja ottaa kannukset. Trudy on muuten tosi kiva ja mukava ratsastaa, mutta se reagoi tosi hitaasti pohkeeseen. Kannuksilla se terävöityy jo alusta alkaen. Maneesissa nousin selkään, säädin jalustimet, kiristin vyön ja lähdin uralle kävelemään. 



Kun kaikki olivat valmiita ja vyöt katsottu opettajan luona, otimme ohjat tuntumalle. Aloitimme tunnin tekemällä pysähdyksiä, sillä jatkoimme edellisviikon väistöharjoituksia. Tarkoituksena oli, että ponit kuuntelisivat kaikkia apuja jo heti alusta alkaen. Pysähdykset ovat siinä mielessä hyvä harjoitus, että tulee käytettyä istuntaa sekä ohjaa ja pohjetta. Jälkimmäisitä ehkä päästään vielä joskus eroon ja opin ratsastamaan istunnan avulla. 

Alkuun mikään ei oikein sujunut. En tiedä miksi, mutta Trudy koko ajan käveli ihan vinossa ja kiemurteli. Ajattelin, että satula olisi huonosti tai vastaavaa, joten pyysin opettajaa katsomaan. Ei siinä ollut mitään vikaa, joten jatkettiin tuntia. Pysähdykset alkoivat pikkuhiljaa  sujua, kun pidin tasaisen tuntuman ja jalat lähellä ponin kylkiä. Trudy ei jaksanut aina jäädä seisomaan, mutta loppuun saatiin ihan ok pysähdyksiä. 


Jatkettiin vielä käynnissä, mutta jatkettiin hetki kolmikaarisen kiemurauran parissa. Asetus oli jotenkin tosi vaikea löytää, koska Trudy tuntui vastustavan kaikkia minun apuja. Mentiin kolmikaarista pelkästään vasemmalle, ihan vain ponien vertymisten takia. Siirsimme ponit raviin ja jatkoimme kolmikaarista. Trudy ei millään olisi halunnut liikkua kunnolla eteenpäin ja puski ihan järjettömästi sisälle, jopa uralta. Opettaja antoi minulle sitten lyhyen raipan, jolla kosketin aina välillä Trudyn kaulaa, jos se lähti puskemaan. 

Raippa auttoi ihan super paljon ja Trudy kulki mun alla just sillälailla, miten minä halusin. Päätin pitää raipan koko lopputunnin, jos poni lähtisi puskemaan vielä sisälle tai muuta vastaavaa. 



Jätettiin kolmikaarinen pois ja tulimme kaikki isolle keskiympyrälle vasemmassa suunnassa ravaamaan. Trudy oli onneksi jo paljon parempi ratsastaa, kuin alussa, joten pystyin hyvin valmistella laukannoston. Saan nostaa Trudylla laukan aina ensimmäisenä, jos se sattumalta lähtisi jotain säätämään. Tuli kuitenkin aika hyvä nosto eikä poni tehnyt mitään. Jatkettiin ympyrällä hetki laukkaa. 

Sain jotenkin tosi hyvin istuttua Trudyn laukassa pystyssä, koska ongelmana on ollut nyt oikeastaan koko kauden, että nojaan laukassa eteen. En tiedä mistä se on tullut, sillä aikaisemmin minulla ei ole ollut sellaista ongelmaa. Poni laukkasi ihan mukavasti eteenpäin ja sain itse istuttua sen laukassa, joten olen tyytyväinen vasempaan laukkaan.
Annettiin poneille ensimmäisten laukkojen jälkeen pitkät ohjat ja hengähdystauko ratsastajille. 


Päivän tehtävänä oli siis väistöt ja päästiin tekemään niitä myös ravissa. Aloitettiin kuitenkin ihan käynnissä. Tehtiin niin, että pitkän sivun alussa lähdettiin väistättämään ponia sisälle päin. Apuna oli molemmilla sivuilla puomit sivun suuntaisesti apuna, ja sen sisäpuolelle piti saada poni väistätettyä. Väistön jälkeen ei palattu takaisin uralle, vaan suoristettiin poni ja jatkettiin pitkä sivu uran sisäpuolella loppuun. Alla havainnoillistava kuva :


Aloitettiin väistöt ensin vasemmalle. Jo ensimmäisestä väistöstä alkaen, Trudy oli ihanan yhteistyöhaluinen. Edellisellä viikolla, kun mentiin väistöjä ympyrällä, poni ei yhtään kuunnellut. Yhdessä vaiheessa jäätin paikoille jumittamaan ja kaikessa siinä hässäkässä poni hypähteli paikallaan ihan oudosti. Tosin syytän aika pitkälti itseäni, koska ratsastin sen tunnin todella huonosti. 


Nyt kuitenkin väistöt sujuivat! Aloitettiin Trudyn kanssa ihan parista onnistuunesta väistöaskeleesta. Huomattiin opettajan kanssa kuitenkin, että poni menee ne niin helposti ja hyvin, niin tein joka kerta aina enemmän askelia. Lopulta saatiin tähän vasempaan monta hyvää ristiin menevää askelta. Ihan huippua! Trudy on siis sen verran kokematon, että väistöissä ei vielä oikein tajua, miten sen pitäisi liikutella jalkoja. Koko ajan ollaan kuitenkin menossa eteenpäin. 




Siirrettiin ponit harjoitusraviin ja jatkettiin väistöjä. Puomeja oltiin siirretty aavistuksen verran keskihalkaisijaa kohti ja väistöjä tehtiin vain ihan muutama askel eikä enää kierretty puomia. Trudy staraili raviväistöissä olemalla ihan super! Se oli tosi pehmeä, eikä taistellut jokaista apuani vastaan. Saatiin todella paljon kehuja, varsinkin niistä väistöaskelista, mutta myös siitä, että poni pysyi koko tehtävän läpi hyvin pyöreenä. 

Varsinkin alkuvuoden epäonnistuneiden tuntien jälkeen noin hyvät raviväistöit tuntuivat meille ihan uskomattomalta. Kehuja sateli ponille koko ajan, kun se oli niin hieno. 



Vaihdettiin suunta oikealle, joka osoittautui paljon vaikeammaksi. Varsinkin käynnissä Trudy viskoi sen päätään, eikä oikein jaksanut enää keskittyä. Ainakin parit ensimmäiset bväistötö tähän suuntaan se vaan puski läpi. Onneksi sain opettajan avulla korjattua oman ulko-ohjani takaisin käteen ja ponin alleni. 

Sitten sujui heti paljon paremmin, vaikka ponin keskittyminen herpaantui muutamia kertoja saatiin ihan hyviä väistöaskelia. Ehkä juuri tuo pään viskominen olisi kiva saada pois ja Trudy keskittymään sata prosenttisesti koko ajan. 


Ravissa Trudy taas alkuun juoksi minun alta pois, eikä kuunnellut. Sain tehdä sitten päätyihin voltteja, jotta ponin keskittyminen pysyisi ja saisin sen paremmin avuille. Voin suoraan sanoa, että vasemmalle raviväistöt olivat aika paljon parempia.

Ei tähänkään suuntaan ne huonostikkaan menneet, mutta jäi silti vähän epämääräinen olo. Trudy pysyi kuitenkin lopussa hyvin tuntumalla, eikä enää joussut alta. Onneksi on aina osaava opettaja vieressä neuvomassa, koska muuten ei oltaisi saatu loppuun tähäänkin suuntaan pari ihan okei väistöä. 



Lopputunnista ravattiin vielä uralla ja tehtiin isoja ympyröitä. Saatiin nyt tunnin parasta ravia. Trudy kuunteli minua ja oma tehtäväni oli vain pitää pohje lähellä ja kädet paikallaan. Poni ravasi tosi hyvin ja ihan lopussa, kun annoin sille vähän pidemmän ohjan, se venytti askeltaan tosi mukavasti. Trudya on ilo ratsastaa, kun se on kuitenkin niin helposti säädeltävissä, vaikka siltä ei aina tunnukkaan. Oikeat nappulat on tainnut alkaa löytyä...
Trudy meni vain minun tunnin, joten vein sen talliin. Otin varusteet pois, harjasin ponin ja pesin suitset. Poni oli ihan poikki tunnin jälkeen, ettei se jaksanut edes välittää, kun tulin sitä harjaamaan. Yleensä se on hirmu seurallinen. 

Essi