lauantai 16. maaliskuuta 2019

#163 VOITOKAS SYYSKAUSI

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, kerron teille miten mun syyskausi meni kisojen osalta. Olen super tyytyväinen edelliseen kauteen ja kuten jo kavereille sanoin, paras kauteni kisojen osalta. Vaikka kisaankin vain tallin omissa kilpailuissa, tuntuu onnistuminen silti hyvältä. Pääsin osallistumaan jokaisiin kisoihin, joka oli super hyvä juttu! Joskus minulla on jokin toisen lajin leiri/tärkeä treeni, joka estää kisoihin osallistumisen. 
Olen tietyllä tavalla kilpailuhenkinen ja vaikka voittaminen on aina kivaa, niin tavoitteena oli kaikista kisoista vaan hyvät radat. Voittamisen tahto tulee esiin parhaiten esteratojen toisessa vaiheessa, missä ratsastetaan aikaa. Siinä en ajattele enää mitään muuta, kuin parempaa aikaa kuin muilla, haha.


Kisakausi päästiin aloittamaan jo elokuussa ja ensimmäiset koulukisat olivat 26.8. eli muutama viikko tuntien alkamisen jälkeen. Pääsin aloittamaan kauden Claudialla, jolla olin mennyt sitä ennen kokonaisuudessa ehkä viisi kertaa. Ratana toimi jokin Cn rata, en yhtään muista mikä. Radalla Claudia jyräsi aika paljon ja välillä tuntui, että se vain vei minua. Oli radassa myös hyviä kohtia ja yhteisiksi ensimmäisiksi kisoiksi suoritus oli varsin hyvä. 
Tuomarikin näytti tykkäävän meistä, sillä 67,25% riitti luokan voittoon! En olisi uskonut, että niin hyvin meillä menisi, mutta asioita tapahtuu silloin kun niitä itse vähiten odottaa, ainakin minun kohdallani. Claudian suosikkiasia taisi kuitenkin olla kunniakierros, jossa se sai mennä hallittua laukkaa, mutta vähän kovempaa mitä normaalisti, ihana poni. 



23. syyskuuta Kilossa oli ensimmäiset estekilpailut. Alkuperäinen suunnitelma oli, että menen hyppäämään sinne Claudialla, mutta poni alkoi yskiä viikko ennen kisoja :/ Onneksi sain "lainaponin", vanhan ponituttavuuden Suffelin. Suffeli toimi vakkarinani 2017 kevään, joten ihan uusi se ei minulle ollut.
Kisoissa menimme 70cm luokan ja alusta asti olin sitä mieltä, että jos (ja kun) toiseen vaiheeseen päästään, niin menen lujaa. Tavoitteena oli siis sijoitus. Suffeli toimi verkasta asti todella kivasti ja tuli hyvin takaisin, kun sitä pyysin. Radalla poni oli ihan stara. Se hyppää kaiken yli, joten minulla oli tosi varma fiilis. Tultiin hyviin paikkoihin ja itsestänikin tuntui, että osasin myödätä esteiden päällä oikeaoppisesti. Toisen vaiheen pienet tiet ja nopea aika riittivät lopulta luokan voittoon, vaikka ajanotossa oli hieman ongelmia. Jäi niin hyvä fiilis kyseisistä kisoista!


 

Lokakuussa uskalsin jo kokeilla Claudian kanssa Helppoa Btä, tosin aika huonolla menestyksellä. 28.10 startattiin meidän ensimmäinen yhteinen B. Kilpailut olivat vielä kentällä, vaikka kylmät ilmat olivat jo alkaneet tulla. Verkka sujui silloin ihan hyvin, poni oli vahvempi mitä lähiaikoina se oli ollut, mutta sain sen ratsastettua paremmaksi ennen rataa. Yksi ratsukko ennen minua, menin pienemmälle valmistautumisalueelle, jossa Claudia alkoi pelkämään yhtä valkoista ämpäriä. Sen jälkeen poni jännittyi ihan täysin.
Radasta minulla ei ole oikeastaan sanottavaa. Heti alkuun kouluaita kaatui tuulen mukana ja Claudia säikähti sitä. Alkutervehdykseen tulin sattuneesta syystä kaksi kertaa.Lopulta prosentit jäivät alle 60, koska kirjaimellisesti vain rynnittiin rata läpi. Unohdin samassa yhden voltin, josta miinuspisteitä. Joskus näinkin, olisihan kaudesta tullut liian hyvä, jos yhtä täysin farssia ei olisi ollut mukana.




Viimeiset kilpailut olivat estekilpailut, joihin vihdoin pääsin Claudialla! Yksi viime vuoden kohokohdista ratsastuksen suhteen. Kisa-aamuna 25.11 olin jo ihan fiiliksissä. että vihdoin pääsen starttaamaan sen 70cm Claudian kanssa. Verkassa poni tuntui ihan super hyvältä ja löydettiin sopiva rytmi jo verkkaesteille. Yleensä minua jännittää edes vähäsen ennen rataa, mutta lähdin ratsastamaan tosi varmalla fiiliksellä. Ensimmäinen poni, johon olen ikinä luottanut noin paljon, etten ole stressannut ennen rataa mistään. 
Perusrata tuntui todella hyvältä selkään ja pystyin vaikuttamaan poniin sataprosenttisesti. Claudia oli minun avuillani ja oma fiilis oli hyvä. Mitä siitä voi seurata? Päästiin toiseen vaiheeseen ja pienillä teillä saatiin nopea aika! Jäimme voitosta alle sekunnin, kun viimeisellä linjalla en nähnyt ollenkaan paikkaa ja poni kompastui. Se oli täysin minun oma virhe. Sijotus lopulta toinen. Niin kiitollinen ponista, joka on opettanut minulle ihan hurjasti syksyn aikana.

Kuvia ei valitettavasti löydy, mutta ratavideo ajaa sen asian mainiosti!


Kuten sanoin, tämä oli parhain kausi kisojen osalta ja voin olla siihen super tyytyväinen. Kaksi voittoa, yksi sijoitus ja yksi täysi farssi. Mielestäni aika hyvä suoritus. Innolla odotan mitä tulevat kaudet tuovat tullessaan!

Essi

tiistai 22. tammikuuta 2019

#162 IM BACK - SYKSYN KUULUMISIA

Minun elämässäni on syksyllä tapahtunut paljon. Aloitin elokuussa peruskoulun kahdeksannen luokan ja se on ollut fyysisesti että henkisesti jollakin tasolla rankempaa edellisiin vuosiin verrattuna. Enemmän kokeita ja muistettavia asioita, pidempiä koulupäiviä ja muita uusia juttuja. Onneksi olen ihminen, joka oppii jo todella hyvin tunneilla kuuntelemalla, joten oma luku-urakka on jäänyt varsin pieneksi. Meidän koulussamme on 75 minuutin oppitunnit ja viisi jaksoa yhden vuosiluokan aikana. Osa jaksoista on ollut täynnä pitkiä päiviä (8.20-16), mutta onneksi on pari niitä jaksoja, joissa mun ei tarvitse olla koulussa puoli kolmea pidempää. 


Syksylle sain uuden treenikaverin! Kuvassa näkyvän haflingertamma Claudian. Se on syntynyt vuonna 2002 toukokuussa eli on nyt 16-vuotias. Claudia on säkäkorkeudeltaan noin 145cm, mutta se on niin leveä ja sillä on massaa, että aikuisetkin pystyvät ponilla ratsastamaan. Claudia on tuotu Alankomaista Suomeen 2013 ja asuu nykyään Kilon Tallilla. 

Se on luonteeltaan aika nirppanokka ja näyttää usein aika hapanta naamaa. Välillä siihen menee totaalisesti hermot, mutta kun poni käyttäytyy, niin siitä paljastuu ihan toinen puoli. Sillä on sen sisällä ihan rakastettava puolikin, vaikka ei välttämättä uskoisi.

Aikaisempi vakkarini Trudy, josta löytyy paljon postauksia täältä, alkoi jäämään pieneksi, joten tilalle piti napata joku toinen poni. Tultiin opettajani kanssa tulokseen, että Claudia voisi olla hyvä. Claudia on vähän isompi ja paljon vankkarakenteisempi, kuin Trudy, joten hetki meni tottua sen askeliin. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, joten sen kanssa jatkoin koko syksyn ajan.



Claudian kanssa oon päässyt kokeilemaan kaikenlaista syksyn aikana! Varsinki hypätessä poni yllätti positiivisesti, vaikka oon nähnyt monta kertaa, kun se on saanut ratsastajan alas. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia ja sen takia aloin nauttia sen kanssa hyppäämisestä. On ollut tosi opettavaista ratsastaa Claudian tapaista ponia, sillä sitä saa koko ajan ratsastaa, eikä se todellakaan anna mitään ilmaiseksi.

Itse olen oppinut taas paljon uutta tällä kaudella, erityisesti Claudian ratsastamisesta on tullut mulle paljon helpompaa mitä aikaisemmin. Jos minulta oltaisi kysytty mielipidettä reilu vuosi sitten, olisin sanonut, että en tykkää Claudiasta ollenkaan. Se ei vaan yhtään ollut tyyliseni ratsastaa ja ihmettelenkin sitä, miten tykkään siitä nykyään niin paljon.



Syksyn aikana menin oikeastaan pelkällä Claudialla, mutta pääsin pari kertaa myös vanhan vakkarini Suffelin selkään. Suffelilla (yllä olevissa kuvissa) menin aktiivisesti 2017 ennen Trudya. Päästiin ponin kanssa vähän hyppimään ja yhdet kisatkin sillä ehdin tällä kaudella mennä. Oli kiva mennä Suffelillakin pitkästä aikaa, koska pituuteni takia en sillä enää todennäköisesti mene. 

Syksyn aikana sain myös Kilon yksityispuolelta itselleni hoitohevosen, jonka kanssa saan puuhailla aina kun ehdin. Ihan super kivaa, nyt pääsen tekemään tallilla lisää asioita ja mulla on enemmän velvollisuuksia. Olen päässyt ratsastamaan hepalla jo muutamia kertoja ja tykännyt siitä tosi paljon myös ratsastaessa! 


Itse en tiedä mitä teen tämän blogin kanssa. Intoa kirjoittaa riittäisi, mutta ajanpuute on suurin ongelma. Cheerleading-harjoitukset vievät aikaa monta kertaa viikossa, tallilla oleminen vie aikaa ja tietenkin koulujutut. Sitten vapaapäivinä haluan vain olla, koska välillä tuntuu, että osa päivistä on vain juoksemista paikasta A paikkaan B. Tekee hyvää myös joskus vähän hengähtää. Yritän kuitenkin kirjoittaa joka kuukausi jonkin verran, koska tykkään tästä tosi paljon! En ota silti blogista yhtään paineita, koska kirjoitan tätä pääasiassa vain itseni takia. On kiva lukea myöhemmin, mitä on tapahtunut milloinkin ja miten minulla on sujunut heppapuolella. 

Ensi postauksessa avaan vähän lisää viime kauden kisoja, sillä kausi oli itselleni aika voitokas ja voin olla super tyytyväinen siihen! Pääsin kisaamaan jokaisiin tallin kisoihin ja hyviä ratoja tuli enemmän, kuin uskalsin edes odottaa.

Postauksen kuvat (C) Nelli Kaasalainen

Essi

tiistai 6. marraskuuta 2018

#161 PERRAN ISKELMÄMOPET 2018

Perjantaina 6.7. loppui kesän odotetuin viikko, kun tulin kotiin Perniön Ponitallilta. Meillä oli ihana leiri, vaikka tosiaan ongelmia tuli enemmän kuin laki sallii. Käytiin viikon aikana esimerkiksi pyörähtämässä Salon aluesairaalassa, joten ihan nappiin ei mennyt tänä vuonna. 

Sunnuntaina lähdimme ajamaan Salon kautta Perniöön kahden jälkeen. Pysähdyimme syömään Teboil-Kivihoveen, siitä Saloon kauppaan ja Perniön Ponitallille. Saavuimme tallille aikalailla tasan viideltä. Nukuin Innan, Nanan ja Pinjan kanssa Linnaksi kutsutun rakennuksen yläkerrassa. Kävin ilmottautumassa, jonka jälkeen vein tavarani Linnaan. Ilta meni lähinnä vain oleilemisessa ja alkupalaverissa. Illalla saimme tietää myös hoitohevoset ja aamun laitumelta haun hevoset. Sain Cleon hoitsuksi, jonka tosin vaihdoin myöhemmin jättiheppa Viviin ja hain aamulla myös Vivin laitumelta. Otin maanantaille este- ja koulutunin ja ostin vielä lisäitsenäisen.


Maanantai 
Koulu-Mimosa
Este-Sissi
+ Itsenäinen-Ponita

Aamulla lähdettiin hakemaan hevosia 7.00. Laitumella Vivi antoi helposti kiinni, joten laitoin sille suitset, mut puntattiin selkään ja lähdettiin tallille päin. Meillä meni reilu puoli tuntia kävellä, kun hevoset olivat kauimmilla laitumilla. 

Aamun koulutunnille 10.30 sain toivomani Mimosan, jolla en ollut koskaan aikaisemmin mennyt. Hevonen on siis vain päälle 160cm korkea, mutta niin isorakenteinen, että pieni kulttuurishokki iski, kun sen selkään nousin. 
Tunti aloitettiin käynti- ja ravityöskentelyllä ja, koska oli vasta ensimmäinen päivä tehtiin simppeleitä juttuja. Huomasin heti alussa, että Mimosa oli aika raskas edestä, mutta tunnin edetessä se alkoi kannatella itseään paremmin. Tehtiin paljon ympyröitä ja työstettiin hevosia niillä. Mimosa kulki ihan kivasti ja sen ravi oli mulle helppo istua, vaikka askeleet olivatkin isot. Laukka ei tosin sujunut yhtään, koska sen ylläpitäminen oli mulle tosi vaikeaa. Onneksi ei laukattu loppujen lopuksi niin paljoa, vaan keskityttiin enemmän ravityöskentelyyn. Loppuun tehtiin askeleenpidennyksiä ravissa ja Mimosa meni ne aika hyvin, kunhan pysyin kyydissä mukana.


Toisella tunnilla hyppäsin isolla ponitammalla Sissillä. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla, koska poni on välillä aika epävarma ja saattaa kieltää. Alkutunnista tultiin puomeja, jotka saatiin tultua ihan mukavasti. Puomien jälkeen tehtiin laukassa itsenäinen verryttely, joten laukkasin ympyröitä ja kevyessä istunnassa suoria uria. Sissillä on niin kiva ratsastaa, kun se reagoi apuihin nopeasti. Varsinkin laukannostoihin olen tosi tyytyväinen. 
Verkkaesteenä tultiin pituushalkaisijalla olevaa pikkupystyä, ehkä max 40cm korkea lopussa. Tultiin siihen vähän huonoihin paikkoihin, mutta onneksi lopussa alkoi sujua paremmin. 
Lopputunti tultiin kahta erilaista rataa muutamia kertoja. Olen ihan super tyytyväinen Sissiin, koska ei kielletty kertaakaan ja tultiin melkein joka kerta hyviin paikkoihin. Viimeisellä radalla esteet olivat jotain 70cm luokkaa, ja poni hyppäsi niin hyvin! Lopuksi tultiin vähän isompaa sarjaa pari kertaa ja se sujui myös tosi hyvin. Sain hyviä vinkkejä Sissin ratsastamiseen, joten sarjalle tuli hyviä hyppyjä.


Itsenäiselle sain toivomani Ponitan, joka on minun ihan ykkössuosikkini Perniöstä. Olin ihan fiiliksissä, kun listoissa luki nimeni perässä Ponita. Ajattelin ensin, että menisin ilman satulaa vähän rennomman koulutunnin, mutta lopulta meninkin satulalla, enemmänkin hikitreenin. 
Alkuun tein paljon käynnin sisällä askeleenpidennyksiä ja -lyhennyksiä. Yritin saada ponin reagoimaan nopeasti. Ravissa tein paljon isoja ympyröitä, koska tarkoituksenani oli tehdä kolmikaarista tai loivia kiemuroita, mutta en mahtunut niitä lopulta oikeastaan tekemään. Ponita toimi silti super hyvin molempiin suuntiin ja varsinkin harjoitusravissa pystyin työstämään sitä kunnolla. 
Vasempaan suuntaan meillä sujui kokonaisuudessaan paremmin kuin oikeaan, koska Ponita oli ehkä aavistuksen vahva oikealle, mutta ympyröillä sain kuitenkin oikean puolen rennommaksi.  Loppuun kävelin vielä reilut viisi minuuttia, kiitokseksi ponille, joka oli työskennellyt hyvin.



Illalla vein vielä laitumelle Vivin, mutta se ei mennyt ihan nappiin. Matka sujui hyvin ja päästiin laitumelle, mutta kun olin päästämässä Viviä irti, minun sormeni jotenkin menee sen suuhun ja hevonen tietenkin puraisee. Onneksi ei ihan täydellä voimalla. Sain sormeni pois ja kun autossa otin hanskan pois, näky oli aika kamala. Verta tuli kirjaimellisesti paljon ja en siinä vaiheessa tiennyt vielä, mutta koko kynnen se oli saanut irti oikeasta etusormesta. Menikin ilta sitten sitä haavaa putsaillessa ja laitettiin sormi isoon pakettiin. Otin myös kaksi särkylääkettä illan aikana, joka auttoi omaa oloa. Taidettiin vaihtaa se pakettikin vielä kertaalleen. 


Tiistai
Este-Sissi
Itsenäinen-Vivi 
Aamulla en muistaakseni hakenut ketään, mutta olin jo ensimmäisellä tunnilla, joten en saanut nukkua pitkään. Sissin hoitaja laittoi minulle ponin kuntoon, joten pääsin hyvin hyppäämään vain sen selkään ja tunnille.

Kokonaisuudessaan tunti meni ihan penkin alle. Laitettiin mulle sen sormen paketin päälle jokin puutarhahanskan tyyppinen hanska, jonka Nana sai tungettua minun käteeni. Tunnilla aiheena olivat pienet esteet ja kääntämistehtävät. Alkuverkassa totuttelin ratsastamaan neljällä sormella ja onneksi se sujui ihan hyvin. Sissillä oli jotenkin aika paljon energiaa, joka näkyi varsinkin laukassa, jossa sain ottaa ihan kunnon pidätteitä välillä. 
Tehtiin loivalla kiemuralla tehtäviä ja siihen oli asetettu kolme estettä. Keskimmäisen esteen ympärille tehtiin voltti, joka oli minulle sen paketin kanssa super vaikeaa. Sissi kielsi pikkupystyillekin muutaman kerran, koska en ollut itse skarppina. Loppuun tultiin pari kertaa ihan sujuvasti, vaikka hypyt tulivatkin aika pohjaan. Ihan viimeisenä hypättiin vähän isompaa yksittäistä pystyä ja taidettiin kieltää sillekin pari kertaa, ennen kuin päästiin yli. En todellakaan ole tyytyväinen tuohon tuntiin, vaikka pari ihan hyvää hyppyä mahtukin mukaan. 




Estetunnin jälkeen huomasin, että paksu side oli päältä punainen, joten ajattelin haavan auenneen. Sanoin siinä sitten, että voitaisiin lähteä lääkärille. Pinja, Nana & Inna tulivat kaikki mukaan, koska Pinjan sanoin "Ystävää ei jätetä" aka Salossa on kauppa, haha. Käytiin siis Salon aluesairaalassa ja pääsin nopeasti päivystävälle lääkärille. Hän totesi koko kynnen irronneen (Löysin muuten sen irronneen kynteni ratsastushanskastani myöhemmin), mitä olimme epäilleetkin edellisenä iltana. Sain hoito-ohjeet ja sormen uuteen, pienempään pakettiin. Sairaalan henkilökunta oli tosi positiivinen yllätys, lääkäri ja hoitajat olivat todella mukavia ja tuntuivat osaavan asiansa. 

Tultiin takaisin parin tunnin päästä ja totesin, etten halua ratsastaa toista tuntiani ihan vain sen takia, että sormen verenvuoto sai tyrehtyä kunnolla. Nukuinkin oikeastaan aikalailla loput päivästä. Illalla söin vain iltapalan, jokseenkin sekin oli todella vähäinen, koska ei vain tehnyt mieli syödä. 


Keskiviikko 
Leikki-Cleo
Este-Sissi
Itsenäinen-Panda

Ratsastin keskiviikkona kolme tuntia, koska tiistaina menin vain yhden. Aamupäivällä pääsin leikkitunnille Cleo-ponilla, joka onkin Ponitan täysisarus! Cleolla on ehkä maailman tasaisimmat askellajit, joten kyydissä oli ainakin helppo pysyä. Teimme alkuun käynnissä ja ravissa leikkejä, jotta ponit saisivat vertyä ennen laukkaamista. Olimme Cleon kanssa Innan ja Saken parina paritehtävissä. Mentiin esimerkiksi pareittain seuraa johtajaa -tyyppisesti ja niin, että toisella oli silmät kiinni ja toinen ohjasi. Meillä oli myös muutamia puomeja pitkällä sivulla, ja ne piti ylittää esimerkiksi maaten ponin selässä. Lopputunnista hypättiin pieniä esteitä pareittain. Lähestyttiin kahta vierekkäistä estettä eri suunnista ja hyppy piti saada mahdollisimman samanaikaiseksi. Innalla ja mulla ei ihan sujunut, mutta oli silti ihan super hauskaa! Tunnilta ei oo kuvia tai en ainakaan mistään löytänyt.



Estetunnille sain taas Sissin, vaikka yritinkin Ponitaa toivoa joka päivä. Lähdin tunnille kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä. Aloitettiin tunti alkuverkalla, tehtiin erilaisia ympyröitä ja loivia kiemurauria pitkille sivuille. Sissi on siinä mielessä tosi kiva poni, että se reagoi apuihin nopeasti. Tultiin ennen hyppäämistä vielä loivaa kiemuraa laukassa ja piti olla tarkkana, että laukka ei vaihdu. Minulla ei ollut mitään ongelmaa pitää Sissin laukkaa oikeana ja muutenkin saatiin kiumurat tehtyä sujuvasti. 
Päivän estetehtävät oli aika vaikeita meille. Se on vaikea selittää, mutta ensimmäinen este oli lyhyellä sivulla, siitä jatkettiin neljällä laukka-askeleella sarjalle ja sarjan jälkeen kaarevasti viimeiselle esteelle. Itseltäni meinasi usko loppua jo alkutunnista, kun kiellettiin pikkypystyille. Jäi vähän sekalaiset fiilikset jokaisesta hypystä. Loppuun ttultiin pelkkää sarjaa muutaman kertaan vähän isompana, alkuun sujui ihan hyvin, mutta ponin epävarmuus alkoi näkyä, kun toinen este nousi melkein metriin. Kiellettiin sitten siihen. Estettä lasketettiin matalammaksi ja tultiin se kerran uudestaan. Se päästiin hyvin yli. Este nostettiin takaisin samoihin korkeuksiin ja tultiin viimeisenä se. Hieno Sissi hyppäsi nyt nätisti sen, vaikka olikin alkuun tosi epävarma! 



Itsenäisen menin minulle kokonaan uudella tuttavuudella Pandalla. Hevosen kokoiseksi kasvanut poni, säkä n. 150cm. Panda palasi juuri muutaman päivän saikulta, joten vähän hirvitti ratsastaa jo muutenkin etenevällä hevosella. Aloitin tekemällä käynnissä paljon voltteja ja pysähdyksiä. Huomasin heti, että heppa on herkkä ja tarvitsee kevyen käden. Alkutunti meni oikeastaan vain totutellessa ratsastustapaan. 
Koska Panda palasi vasta saikulta, en oikein uskaltanut tehdä mitään vaikeaa. Tunti painottui siis käyntityöskentelyyn. Alkuun Hevonen juoksi vähän alta, eikä millään tahtonut ottaa ulko-ohjan tuntumaa. Onneksi siirtymisten kautta se alkoi jo vähän myötäilemään ja kun sille keksi tekemistä, ei se ehtinyt tylsistyä. Koko tunnin tein erilaisia voltteja ja loivia kiemuroita. Heppa toimi lopputunnista ihan hyvin, vaikka hakemista se oikeastaan oli. Tykkäsin Pandasta kuitenkin, joten sillä  haluaisin mennä myös jatkossa!


Torstai 
Este-Ponita
Koulu-Panda 
 
Torstai iltana toivoin taas hartaasti Ponitaa seuraavan päivän estetunnille. Uskoin hyppääväni taas Sissillä, mutta ilokseni listassa luki nimeni kohdalla Ponita! Meillä oli maastoestetunti eli tunnin loppupuolella tultiin ulos hyppäämään bankettia ja tukkeja. 
Alkuverryttelyssä meni ihan hyvin, kunnes aloimme hyppäämään. Tultiin lävistäjällä kahta estettä, aika pienenä alkuun. En tiedä miksi, mutta en yksinkertaisesti löytänyt paikkoja, joten Ponita kielsi pari kertaa ja kerran kumottiin koko este. Ei jäänyt ihan maagista fiilistä alkutunnin hypyistä.
Tultiin sitten ulos maneesista kentälle ja hypättiin yksitellen maastoesteet. Nyt Ponita toimi paljon paremmin ja osasin katsoa paikat. Tultiin kaksi erilaista lyhyttä rataa. Ensimmäisellä kerralla hypättiin vähän isompana ja toinen kerta oli pienempi. Ponita hyppäsi molemmat radat tosi hyvin. Itse olisin voinut olla vähän tarkempi oman istunnan kanssa, mutta tärkeintä oli, että molemmilla oli kivaa! Lopuksi tulimme vielä takaisin manesiin ravaamaan loppuravit ja poni venytti niin kivasti kaulaansa, että siihen oli hyvä lopettaa.



Illan koulutunnille sain Pandan, jolla meninkin jo edellisenä päivänä itsenäisesti. Toivoin sitä sen takia, koska uskoin saavani siitä vielä enemmän irti, opetuksen avulla. Koulutunnin aiheena olivat väistöt, voltit ja lopputunnista tehtiin ravin kautta laukanvaihtoja. 
Aloitettiin kävelemällä pitkin ohjin ja kun otimme ohjat, aloitimme käynti- ja ravityöskentelyn. Tarkoituksena oli tehdä itsenäisesti siirtymisiä askellajien välillä ja lisätä mukaan pysähdyksiä. Panda oli jo alkuun tosi vahva erityisesti ulkoa ja se helposti lähti juoksemaan. Siirtymiset auttoivat sentään vähän ja sain ulko-ohjan pidettyä paremmin tuntumalla.
Väistöissä ei ole sen suurempaa kehumista kuin "ihan ok". Hevonen juoksi vieläkin pahasti alta, enkä saanut lähellekkään sellaista fiilistä, minkä olin löytänyt edellisenä päivänä. Laukoissa kaikki oli pahasti pielessä eikä se yhtään helpottanut omaa oloani. Yritin epätoivoisesti vain saada jonkin näköistä laukkaa aikaiseksi, koska se oli aikamoista räpeltämistä. Lopputunnin laukanvaihdot sujui viimeisillä kerroilla ihan hyvin. Panda oli vieläkin vahva, mutta sain sen silti edes vähän rennommaksi, mitä alkutunnista! Oli kuitenkin hyvä lopettaa tunti edes yhteen siedettävään pätkään.

Perjantai
Leikki-Mortti
Leirikilpailut-Ponita (&Mertsi)
Viimeisenä päivänä toivoin leikkitunnille varmaan neljää ponia ja hevosta, mutta loppujen lopuksi päädyin Mortin selkään. Vein Morttia laitumelle pari kertaa ja sen selkä on kuin sohva, joten ajattelin että se on tosi kiva leikkitunneille. 
Leikittiin tunnilla vähän kaikenlaista ja meillä kaikilla oli super hauskaa! Alkuun tehtiin leikkejä käynnissä ja ravissa. Pujoteltiin esimerkiksi puomeja ohjat yhdessä kädessä tai naistensatulassa tai kädet pään päällä. Olimme myös puomileikkiä, joka voitettiin ylivoimaisesti Mortin kanssa! Huudettiin siis aina puomin väri, jonka luokse piti mennä ja pysäyttää hevonen niin, että etu- ja takajalat ovat eri puolilla puomia. Mortti oli ihan super kiva ja vaikka se ei ole kaikista räjähtävimmistä hevosista, se reagoi tosi hyvin apuihin ja jalkaan. Lopputunnista päästiin vielä hyppimään pieniä esteitä niin, että esteen päällä napattiin tolpasta rätti ja laitettiin se hypyn jälkeen samassa vauhdissa toiseen tolppaan. Hypittiin myös ilman käsiä ja muuta mukavaa. Mortista tykkäsin sileellä paljon, super kiva hevonen, joten täytyy varmaan mennä silläkin uudestaan.

Leirikilpailuihin pääsin Ponitalla, vaikka uskoinkin saavani Sissin, kun Ponitaa toivoi tosi moni. Menimme Pinjan kanssa Ponitalla ja saimme siinä ohella, kun toinen kisasi niin ratsastaa Mertsillä, puoliveriruunalla, jonka säkä on pienen hevosen mitoissa. 
Itse ratsastin ensin Ponitalla, joten alkuverkkasin ravissa ja laukassa, jonka jälkeen aloin ottamaan verkkahyppyjä.  Ponita toimi tosi kivasti jo pienemmillä esteillä, joten lähdin hyppäämään isompiakin varmemmin. Mentiin kisoissa siis 80cm rata, ja verkassa hyppäsin loppuun muutaman kerran pari sen kokoista estettä. 
Radalle lähdin ratsastamaan aikaa, mutta kuitenkin niin, että jäisi hyvä fiilis, joten en hätiköinyt hyppyjä. Eli tein lyhyet tiet, mutta en oikeastaan mennyt normaalia ratalaukkaa lujempaa. Aloitettiin rata tosi hyvin ja alkurataan sain hyvän fiiliksen. Ei loppuradassakaan valittamista ollut. Ponita hyppäsi tosi kivasti, vaikka viimeiselle esteelle valuikin todella ulkoreunaan pienen tien takia. On niin ilo hypätä ponilla, joka menee kaikesta yli myös huonoilla teillä! Kiitin Ponitaa ja taputin sen kaulaa. 
Maneesissa pääsin hölkkäilemää vielä Mertsillä. Hevonen on tunnettu sen jäätävän isoista ja pomputtavista askelista ja sitä se todellakin oli. Kuitenkin alkujärkytyksen jälkeen Mertsi oli tosi kiva ratsastaa ja sen askellajeihin tottui tosi nopeasti. Ensi vuonna täytyy varmaan kokeilla sitä jollakin tunnilla.


Tämä on tosiaan ainoa materiaali mitä sain kisoista... Tietenkin se harmittaa, ettei ole edes videota, koska rata oli tosi hyvä!
Tässä vielä väsäämäni leirivideo, johon oli jotenkin kauhean vaikean löytää mitään musiikkeja. Ihan tyytyväinen siihen silti olen :)


Pahoittelen, että video tulee monta kuukautta myöhässä, oma motivaatio bloggaamiseen on ollut tosi alhainen, mutta jos se uuden vuoden alakaessa taas palautuisi! 

Essi

perjantai 29. kesäkuuta 2018

#160 PERNIÖN PONITALLI, TÄÄLTÄ TULLAAN!

Vuoden odotetuin viikko alkaa ihan parin päivän päästä, nimittäin leiriviikko Perniön Ponitallilla! Osa tuntee paikan myös ehkä nimellä Perra? Talli sijaitsee Salossa, lähellä Turkua ja on noussut ehdottomaksi suosikki leiripaikakseni. Tämän vuoden leiri on jo neljäs kyseisellä tallilla, joten siitä voi jo päätellä jotain. Perniön Ponitalli sijaitsee ihanissa maalaismaisemissa. Aikalalla voi sanoa, että keskellä metsää. Se on ehkä se must have -juttu, kun valitsen ratsastusleiriä. Pois kaupungista!


Perniön Ponitallista tai Perrasta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. Suosikkiasiani on ehkä se, että saa päättää mitä tunteja ottaa. Eli siis ei ole pakko esimerkiksi hypätä ollenkaan tai mennä koulutunteja, jos ei itse halua. Toinen mukava asia on hevosten hakeminen ja vieminen laitumelle ratsain. Eli siis hevoset ovat öisin laitumella, joten ne aamulla haetaan sieltä ja illalla taas viedään. Aamuherätykset ei aina ihan nappaa, kun välillä herätys saattaa soida jo 6.20, mutta on se silti kaiken sen arvoista! 

Huomenna alkaa oma pakkausoperaatio, jonka jätin todella viime tippaan. Yleensä aloitan jo kolme tai neljä päivää aikaisemmin, mutta nyt vasta päivää ennen lähtöä. Toivottavasti en hätiköidessäni unohda mitään. Onneksi oon tehnyt listan valmiiksi, jossa pitäisi olla kaikki. 

Kamera ja muutama muistikortti lähtee tänäkin vuonna mukaan, joten saatte postauksia suuren kuvamäärän kera leirin jälkeen. Nyt kuitenkin fiilistellään vielä aikaisempien vuosien leirejä, joten tässä omia suosikkikuviani Perniöstä!


Sunnuntaina siis lähtö ja suurinosa päivittelyistä tulee Instagram-tililleni @teamhuida . Kannattaa siis mennä seuraamaan sitä, jos et vielä seuraa! 

Essi